keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Huudan mutta silti kukaan ei kuule sitä

Wipiii ! tänään on tällänen luovempi päivä kirjoittamisen suhteen, nyt on niin paljon asioita ja aiheita mistä kirjoittaa, joten tässä on taas yksi uusi runo :)

"Tunnen kuinka pää tikittää kuin räjähtävä pommi : Tik Tak, Tik Tak, Tik Tak.... Tunnen oloni levottomaksi koska en tiedä miten päin olisin.. pitkästä aikaa taas menneet avasin auki, haavat revin vuotaviksi eteeni, tiedän että taas se on menoa, pitkästä aikaa päästän menneisyyden mieleeni annan kivun hiipiä syvälle sisälleni. Muistan jokaisen teon, jokaisen kasvon joka ikisen sanan ja muistan ne kyyneleet jotka olen monena yönä itkenyt. Nykyisin olen sitä vahvempi mitä olin, en ole enää niin heikko mutta herkkä kyllä edelleen. Tahtoisin korjata menneistä monen monta asiaa, tahtoisin huutaa ja antaa sanojen puhua puolesta, antaa takaisin samalla mitalla, vaikka tiedän se ei hyödytä alentua samalle tasolle, parempi vain olla hiljaa ja antaa sanojen upota mutta silti vain hymyillä ja näyttää minua ei voi painaa maahan potkittavaksi paskaksi enää kertaakaan"


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti