Huudan mutta silti kukaan ei kuule sitä

Wipiii ! tänään on tällänen luovempi päivä kirjoittamisen suhteen, nyt on niin paljon asioita ja aiheita mistä kirjoittaa, joten tässä on taas yksi uusi runo :)

"Tunnen kuinka pää tikittää kuin räjähtävä pommi : Tik Tak, Tik Tak, Tik Tak.... Tunnen oloni levottomaksi koska en tiedä miten päin olisin.. pitkästä aikaa taas menneet avasin auki, haavat revin vuotaviksi eteeni, tiedän että taas se on menoa, pitkästä aikaa päästän menneisyyden mieleeni annan kivun hiipiä syvälle sisälleni. Muistan jokaisen teon, jokaisen kasvon joka ikisen sanan ja muistan ne kyyneleet jotka olen monena yönä itkenyt. Nykyisin olen sitä vahvempi mitä olin, en ole enää niin heikko mutta herkkä kyllä edelleen. Tahtoisin korjata menneistä monen monta asiaa, tahtoisin huutaa ja antaa sanojen puhua puolesta, antaa takaisin samalla mitalla, vaikka tiedän se ei hyödytä alentua samalle tasolle, parempi vain olla hiljaa ja antaa sanojen upota mutta silti vain hymyillä ja näyttää minua ei voi painaa maahan potkittavaksi paskaksi enää kertaakaan"

Riko mut palasiksi

"sano mitä varot, varo mitä sanot
jos sanot mitä sattuu, se sattuu mitä sanot enkä purkaa näit enää ikin kellekkään vaik mun on melkein mahdoton hengittää olla selvinpäin, varsinkin näin nuorena sun päätös on onks se taivas vai tuonela mut tiedän et se tulee vastaan vielä ja kaikki jotka lähtee tulee vastaan siellä"

"kaikki loppuu aikanaan eii ainakaan tää ei ainakaan tää kipua kaikki loppuu aikanaan ei kuolemakaan pidä mua paikallaan kaikki loppuu aikanaan eii ainakaan tää ei ainakaan tää kipua kaikki loppuu aikanaan ei kuolemakaan pidä mua paikallaan"

"Tiedä enää en mikä on totta ja mikä ei, tahtoisin vain silmäni ummistaa ja herätä joskus uudestaan kunnes koko painajainen on kadonnut, en saa hetken rauhaa: Ajatukset mun päässä huutaa, tunteet menevät vuoristorataa. Tahtoisin vain tietää mitä mun kuuluisi tehdä, tiedä en kuunnella sydäntä vaiko omia ajatuksia"

Ikävä joka ei katoa koskaan

Iha tähä alkuun : PAHOITTELUT ! en oo tosiaan kerenny ny hetkeen kirjoittelemaan mitään.. Joskus aikanaan jos jaksan niin tänne myös tulee mun leipomuksia mitä leivon :)

mut tähä alkuu vähä biisien sanoja ja sit oma runo siihen loppuu säväyttämään :)

"Jostain kaukaa soi hiljainen vaikerrus tuulen
Tuulen soitossa tuskan ja kaipuuni kuulen
Pois olet mennyt, vain muistosi jää
Ja ymmärrän sen nyt, en sua koskaan nää"

"Äiti, en tahdo mennä kouluun
Äiti, saan aina olla yksin
Ei kukaan musta välitä
Saan aina yksin leikkiä
Äiti, miks toiset vaan kiusaa?"

"Voi kuinka koskee
Kelle sen kertoisin
Syvälle sydämeen sattuu

Sattuu, pienet hartiat kun alas painuu
Koskee, paha lääkettä on siihen löytää
Kiusaajat saapuvat, näytös voi alkaa
Koskee, kun sivusta vain sitä katson"

Ja nyt se säväyttävä loppu :

Eilen hiljaa minä kävelin ulkona hengitys huuruten, käänsin katseeni taivaalle. Tähdet tuikkivat mitä kirkkaimmin taas, ja pian löysin taas sen pohjantähden, taivaan kirkkaimman tähden. Silloin sinä/menetys iskitte taas mieleeni. Kuinka tahtoisin olla luonasi, silloin kaikki olisi helpompaa, mutta silmäni suljin ja hiljaa toivoin : Ohjaa minua elämässä eteenpäin, älä päästä minua romahtamaan enää alemmas, koska pian en enää jaksa. Toivoisin mitä eniten että, olisit vielä täällä, mutta olet minulle se tähti kirkkain taivaalta ja tiedän sen aina kun kohotan katseeni taivaalle, siellä olet sinä ja hymyilet minulle takaisin.. Pian taas olemme yhdessä ystäväni rakkain joka liian aikaisin silmänsä sulki

Nykyaikaan siirtyminen

Tämä tulee olemaan mun ensimmäinen ihka oikea blogi, joten menee tässä opettelemisessa aikaa :)

Tuun tänne blogiin enimmäkseen kirjottelemaan omia "runoja" siis ajatuksia, tykkään erityisen paljon kirjottamisesta ! Toki eri biiseistä tykkään ottaa tiettyjä kohtia jotka sopii jotenki omaan elämään. Pitkään oon vaa omaan vihkoon kirjotellut ajatuksia ylös mutta vihdoin tuli tänne oikeen nykyaikaan siiryttyä :D

ps. kirjotusvirheitä tulee olemaan varmasti, toivottavasti silti ymmärrätte mun pointin !

" Hiiren hiljaa luokses mä aina saavuin, tahdoin sua aina vain koskettaa ja tahdoin silmiäni sua katsellen lepuuttaa. Salaa aina toivoin tän hetken kestävän aina ihan ikuisuuteen saakka, mutta kuten karua elämä onkaan : Mikään ei ole ikuista. Joka hetki jollon en ole vierelläsi tunnen silti kosketuksesi ihollani, muistan naurusi joka voisi olla kuin musiikkia jota kuuntelisin aina vain uudelleen ja uudelleen. Tiedän että tiemme vielä kohtaavat sitten kun sen aika on, mutta tuntuu että joka hetki olen vain hennompi ja voimattomampi tyttö"