Pelko

Kunpa voisin sanoa että, se on vain pahaa unta, niin monta vuotta se on kummitellut, seurannut minua minne ikinä menenkään, olen kuullut sen kuiskaillut korvaani :

 " Älä taistele vastaan vaan päästä minut sisään "

Lopulta en enää jaksanut taistella sitä vastaan, luovutin annoin painajaisen astua mieleeni annoin pelon vallata elämäni

Näen sen kohtauksen aina : Olen syvällä rotkon uumenissa, seison siellä yksin näen juuri ja juuri kaikki läheiseni rotkon reunalla, kuulen heidän hätäiset huutonsa ja heidän kutsunsa kun he kutsuvat minua, mutta he eivät löydä minua vaikka he kuinka yrittävät etsiä minua, olen liian syvällä ja liian kaukana ja kuulen vain itse kuinka yritän vastata huutoon ja yritän huutaa apua niin lujaan kuin ääntä lähtee, mutta huomaan kukaan ei kuule minua vaikka kuinka lujaa huutaisin !

 ja minä vain jatkan huutamista vaikka tiedän että se on aivan turhaa, he eivät kuule taikka löydä minua saatika sitten näkevät minua...

Jälleen yksin

Taas on aika nii vierähtäny et en oo kerenny tänne mitään päivittelemään !

Fiilis ku fiilis ni Muse on sellanen joka uppoo aina, koska musiikki on mulle jotenki kans sellane et tykkää niin paljo kuunnella biisejä ja varsinki jos siinä ne sanat jotenki uppoo.. Joku päivä viel mee kyllä Musee kattoo vaikka ulkomaille :)

Falling away
You would never see me through
No, I could not forget you
Falling down
Five thousand house burning down
No-one is gonna save this town


And you used to be everything to me
And now you're tired of fighting
Tired of fighting
Fighting yourself

I'm hurting you again
Too lonely to pretend
Like everything is new
I promise you to
Blow it all away

In your world
No one is crying alone
In your world
No one is dying alone

Too broken to belong
too weak to sing along
I'll comfort you my friend
Helping you to
Blow it all away

In your world
No one is crying alone
In your world
No one is dying alone

Miksi koskaan et vaan voinut hiljaa pitää kiinni, miksi käänsit kaiken ylösalaisin, veit taas multa kaiken onnen rippeet.. Tahdoin kovasti uskoa kaiken olevan toisin että, kerrankin onnea minulle suodaan, mutta liian sinisilmäinen olin ja uskoisin sinua jokaisessa asiassa mitä kuiskasit korvaani hymyillen. Olin valmis tekemään kaiken et kaikki toimis, mutta sinä vain käänsit selkäsi etkä kuule itkuani yössä.



Mut nyt asiasta ihan toiseen, toivo mukaan pysytte perässä :/

tuli tässä toissapäivänä leivottua! Ihanan joulunen fiilis tuli, tein nimittäin tota kaurapaistosta ! omomom:p

pistän tässä siihen ohjeen :


RAAKA-AINEET:

• 5-6 omenaa
• 100g voita
• 3dl kaurahiutaleita

1. Kuori omenat
2. Sulata voi ja lisää kaurahiutaleet ja sokeri ja sekoita hyvin
3. Pistä omenalohkot voideltuun uunivuokaan ja omenoiden päälle voit ripotella kanelia ja sokeria jos omenat ovat vähän happamia
4. Lisää kauraseos omenoiden päälle ja jos on kanelin ystävä niin kauraseoksen päälle voi vielä vähän ripauttaa kanelia
5. Paista uunnissa 200 asteessa 20 min

Huom. Kannattaa tarjoilla lämpimänä ja pistää päälle vanhanajan vaniljakastiketta :)

Kuuleeko kukaan ?

Tahtoisin sinun kuulevan ääneni, tahtoisin sinun ymmärtävän sanani jotka hiljaa korvaasi kuiskaan, vaikka kuinka puhun puhumistani, sinä et kuule minua, vaikka huudan sinä et siltikää kuule minua.

Vaikka kuinka yritän puhua puhumistani en enää jaksa lausua sanoja ääneen, kaikuna ne vain toistuvat päässäni uudelleen ja uudelleen vain minä ymmärtän niiden tarkoituksen.

                                          

http://www.youtube.com/watch?v=_WLMMnDfw4Q 

sanat on ihanat <3 --> joten kannattaa toi biisi kuunnella !

"Kuulen, kuulen kutsusi

Mä kuulen, kuulen huutosi

Ei taida olla päiväsi

Paina väsyneet kasvot minun puoleeni

Mä pidän sinusta huolen

Pidän sinusta huolen

Pidän sinusta huolen

Ehkä se saa sinut uskomaan

Oon sun kuuntelija

Pyydän, älä luovuta

Mä pyydän, vielä hetken aikaa

Anna mun oppaana kulkea

Ethän tuolta pimeästä löydä vastausta"

Huudan mutta silti kukaan ei kuule sitä

Wipiii ! tänään on tällänen luovempi päivä kirjoittamisen suhteen, nyt on niin paljon asioita ja aiheita mistä kirjoittaa, joten tässä on taas yksi uusi runo :)

"Tunnen kuinka pää tikittää kuin räjähtävä pommi : Tik Tak, Tik Tak, Tik Tak.... Tunnen oloni levottomaksi koska en tiedä miten päin olisin.. pitkästä aikaa taas menneet avasin auki, haavat revin vuotaviksi eteeni, tiedän että taas se on menoa, pitkästä aikaa päästän menneisyyden mieleeni annan kivun hiipiä syvälle sisälleni. Muistan jokaisen teon, jokaisen kasvon joka ikisen sanan ja muistan ne kyyneleet jotka olen monena yönä itkenyt. Nykyisin olen sitä vahvempi mitä olin, en ole enää niin heikko mutta herkkä kyllä edelleen. Tahtoisin korjata menneistä monen monta asiaa, tahtoisin huutaa ja antaa sanojen puhua puolesta, antaa takaisin samalla mitalla, vaikka tiedän se ei hyödytä alentua samalle tasolle, parempi vain olla hiljaa ja antaa sanojen upota mutta silti vain hymyillä ja näyttää minua ei voi painaa maahan potkittavaksi paskaksi enää kertaakaan"

Riko mut palasiksi

"sano mitä varot, varo mitä sanot
jos sanot mitä sattuu, se sattuu mitä sanot enkä purkaa näit enää ikin kellekkään vaik mun on melkein mahdoton hengittää olla selvinpäin, varsinkin näin nuorena sun päätös on onks se taivas vai tuonela mut tiedän et se tulee vastaan vielä ja kaikki jotka lähtee tulee vastaan siellä"

"kaikki loppuu aikanaan eii ainakaan tää ei ainakaan tää kipua kaikki loppuu aikanaan ei kuolemakaan pidä mua paikallaan kaikki loppuu aikanaan eii ainakaan tää ei ainakaan tää kipua kaikki loppuu aikanaan ei kuolemakaan pidä mua paikallaan"

"Tiedä enää en mikä on totta ja mikä ei, tahtoisin vain silmäni ummistaa ja herätä joskus uudestaan kunnes koko painajainen on kadonnut, en saa hetken rauhaa: Ajatukset mun päässä huutaa, tunteet menevät vuoristorataa. Tahtoisin vain tietää mitä mun kuuluisi tehdä, tiedä en kuunnella sydäntä vaiko omia ajatuksia"

Ikävä joka ei katoa koskaan

Iha tähä alkuun : PAHOITTELUT ! en oo tosiaan kerenny ny hetkeen kirjoittelemaan mitään.. Joskus aikanaan jos jaksan niin tänne myös tulee mun leipomuksia mitä leivon :)

mut tähä alkuu vähä biisien sanoja ja sit oma runo siihen loppuu säväyttämään :)

"Jostain kaukaa soi hiljainen vaikerrus tuulen
Tuulen soitossa tuskan ja kaipuuni kuulen
Pois olet mennyt, vain muistosi jää
Ja ymmärrän sen nyt, en sua koskaan nää"

"Äiti, en tahdo mennä kouluun
Äiti, saan aina olla yksin
Ei kukaan musta välitä
Saan aina yksin leikkiä
Äiti, miks toiset vaan kiusaa?"

"Voi kuinka koskee
Kelle sen kertoisin
Syvälle sydämeen sattuu

Sattuu, pienet hartiat kun alas painuu
Koskee, paha lääkettä on siihen löytää
Kiusaajat saapuvat, näytös voi alkaa
Koskee, kun sivusta vain sitä katson"

Ja nyt se säväyttävä loppu :

Eilen hiljaa minä kävelin ulkona hengitys huuruten, käänsin katseeni taivaalle. Tähdet tuikkivat mitä kirkkaimmin taas, ja pian löysin taas sen pohjantähden, taivaan kirkkaimman tähden. Silloin sinä/menetys iskitte taas mieleeni. Kuinka tahtoisin olla luonasi, silloin kaikki olisi helpompaa, mutta silmäni suljin ja hiljaa toivoin : Ohjaa minua elämässä eteenpäin, älä päästä minua romahtamaan enää alemmas, koska pian en enää jaksa. Toivoisin mitä eniten että, olisit vielä täällä, mutta olet minulle se tähti kirkkain taivaalta ja tiedän sen aina kun kohotan katseeni taivaalle, siellä olet sinä ja hymyilet minulle takaisin.. Pian taas olemme yhdessä ystäväni rakkain joka liian aikaisin silmänsä sulki

Nykyaikaan siirtyminen

Tämä tulee olemaan mun ensimmäinen ihka oikea blogi, joten menee tässä opettelemisessa aikaa :)

Tuun tänne blogiin enimmäkseen kirjottelemaan omia "runoja" siis ajatuksia, tykkään erityisen paljon kirjottamisesta ! Toki eri biiseistä tykkään ottaa tiettyjä kohtia jotka sopii jotenki omaan elämään. Pitkään oon vaa omaan vihkoon kirjotellut ajatuksia ylös mutta vihdoin tuli tänne oikeen nykyaikaan siiryttyä :D

ps. kirjotusvirheitä tulee olemaan varmasti, toivottavasti silti ymmärrätte mun pointin !

" Hiiren hiljaa luokses mä aina saavuin, tahdoin sua aina vain koskettaa ja tahdoin silmiäni sua katsellen lepuuttaa. Salaa aina toivoin tän hetken kestävän aina ihan ikuisuuteen saakka, mutta kuten karua elämä onkaan : Mikään ei ole ikuista. Joka hetki jollon en ole vierelläsi tunnen silti kosketuksesi ihollani, muistan naurusi joka voisi olla kuin musiikkia jota kuuntelisin aina vain uudelleen ja uudelleen. Tiedän että tiemme vielä kohtaavat sitten kun sen aika on, mutta tuntuu että joka hetki olen vain hennompi ja voimattomampi tyttö"